Teoriaa ja piirustusta

Ihan uskomatonta miten paljon voi oppia muutamassa viikossa!

Meillä on takana ihan supermielenkiintoinen - vaikka vähän myös puuduttava - teoriakurssi, jonka aikana opeteltiin tunnistamaan materiaaleja ja niiden ominaisuuksia. Opeteltiin myös pintaraapaisuna mistä talot on tehty ja milloin on suosittu mitäkin käytäntöä rakennusalalla. 

Ja tunnetusti tieto lisää myös tuskaa: uskaltaakohan sitä ikinä ostaa vanhaa taloa kun ei voi varmaksi tietää miten se on rakennettu ja minkälaiselle pohjalle!?!

No onneksi se tuska vaihtui tällä viikolla luovuuteen kun meillä oli koko viikon kestävä Piirustuskurssi. Tavoitteena oli opetella piirtämään materiaaleja niin, että ne näyttävät aidoilta helposti. Ja miksi helposti: siksi, että asiakkaille suunnitelmia piirtäessä ei voi alkaa nysväämään parketinkuvioita koko päivää, vaan materiaali pitää pystyä esittämään viitteellisesti niin että siitä ymmärtää värin ja pinnan.  

Ja ai että! Ihan uskomatonta, miten oikein valituilla kynillä (tällä kurssilla erityisesti tusseilla) ja hyvillä nikseillä saa aikaan jotain niin hienoa, että itsekin yllättyy :D Meidän luokalla kaikilla tuli upeita suorituksia ja kurssin opettajakin oli aidosti haltioissaan meidän töistä. Kokosimme jatkoa ajatellen materiaalikansion itsellemme sekä teimme yhdestä tai useammasta huonekalusta julisteen. Huonekalut piirrettiin kolmen pakopisteen perspektiiviin ja tusseilla, inkeillä sekä pastelliliiduilla väritettiin valot ja varjot.  

Tässä muutama kuva minkä puhelimella otin viikon aikana:

Ensimmäisenä päivänä ensimmäiset materiaalituotokset

Nämä vielä nippuun ja vihkoksi vastaisuuden varalle.

Luonnoksia, joita korjailin vielä ja paljon.

Alvar Aallon vuonna 1936 suunnittelema Tuoli 400 eli Tankki.

 

Ja plaanssi, posteri, juliste....mikä se nyt on.

Koko poppoon työt. Hyvä me!

Seuraavat viikot pääsemme sitten soveltamaan näitä piirustusoppeja kun suunnittelemme märkätiloja. Itse suunnittelen kaverilleni uuden vessan ja erääseen ensi vuonna rakennettavaan taloon kylpyhuoneen (tai siis yhden vaihtoehdon!). Samalla suunnitellaan myös säilytyshommia, mutta sen työn palautus on vasta joulukuun puolella. Löysäilemään ei pääse, huh!

Valokuvauskurssimme viimeinen kerta vietettiin muotokuvia ottaen. Se on tosin niin vaikea "laji", ettei oikein tuottanut tulosta. Itse olen juuri muotokuvausta tehnyt eniten ja se vaatii paljon aikaa ja valmisteluja että onnistuu. Mutta löysin kuvien seasta itselleni profiilikuvan kun se on jäänyt puuttumaan! Kiitos siitä koulukaverilleni Tiinalle :)

Vauhdikkaampia kuvia kävin vapaaehtoisesti napsimassa pari viikkoa sitten koulumme musiikkilinjalaisten keikalla. Tässä muutama näyte: 

Jos joku ihmettelee miksi kuvauksesta näin paljon kirjoitan, niin kyllähän se ruokkii kaikkea luovuutta kun tekee välillä jotain muuta kuin "vain sisustaa" tai "vain valokuvaa" tai "vain tekee musiikkia". Ajatukset kun saa muualle ja muistaa levätä niin johan taas lähtee se oikea työ käyntiin seuraavana päivänä. Alitajunta hoitaa homman ;)

Mukavaa marraskuuta!

Instagram @miacarolina84

Juhlaa, keittiötä ja pimeää

Viime kirjoituksesta on vierähtänyt jo kuukausi. Aika hurahtaa todella nopeasti.
Nyt meillä onkin syysloma, joka tuntui tulevan todella hyvää aikaan: univelkaa on kertynyt syksyn mittaan ja perhettämme kohdannut suru on vienyt voimia. Tässä vaiheessa täytyykin todeta kuinka valtavan iso asia on se, että koululta saa opettajilta ja kavereilta ymmärrystä ja tukea surun keskellä. Kiitos ja pus!!

Mukavia asioita tekemällä saa kuitenkin pidettyä itsensä koossa ja keskityttyä...noh, niihin mukaviin asioihin.
Olimme luokkamme kanssa siis mukana järjestämässä koulullamme kutsuvierasjuhlaa rehtorimme syntymäpäivien kunniaksi. Jaoimme tehtäviä jokaisen kiinnostuksen, osaamisen ja innostuksen mukaan. Osa teki kukka-asetelmia, toiset kransseja, toisen hoitivat piha-aluetta kuntoon jne.
Itse olin eniten mukana järjestelemässä juhlasalissa ruokailupöytiä, kahvi- ja buffetpöytää, asetelmia ja siistimässä muita yleisiä tiloja. Lisäksi valokuvasin tilaisuutta, tosin keskittymiseni oli tipotiessään ja sen kuvista huomasikin: reippaasti suurin osa meni pilalle.

Projekti kuitenkin kokonaisuudessaan oli onnistunut ja saimme valtavasti kehuja siitä, miten olimme osanneet toteuttaa teeman - luonto, erä ja kestävä kehitys - tyylillä.

Itse en oppinut hirveästi mitään uutta, koska olen tosiaan ollut äitini omistamassa juhlapalvelussa mukana useita vuosia ja järjestänyt isojakin juhlia. Mutta hyviä vinkkejä asetelmien teoista jäi mieleen sekä oli hauska huomata miten isolla porukalla voi asiat sujua parhaimmillaan hienosti ja pahimmillaan huonosti.

Tässä muutama kuva aikaansaannoksistamme:

Juhlasalin pöydät olivat haasteellisia koristella, sillä ne olivat vain 60cm syviä.

Menukyltti ja asetelma buffetpöydässä.

Asetelma sisääntuloaulassa.

Olisi pitänyt itsekin opetella näiden tekeminen, niin
hienoja niistä tuli!

Juhlien jälkeen pääsimme taas kokopäiväisesti keittiöiden kimppuun. Itse suunnittelin kuvitteelliselle kaupunkilaisperheelle keittiön, jossa on tilaa kokata ja leipoa. Pohjapiirros oli aito: Talo on hyvin tavallinen 1960-luvulla rakennettu, mutta valitsemani asunto on iso, koska siinä on yhdistetty kolmio ja kaksio.

Päätin purkaa vanhan keittiön ja makkarin välisen seinän, jotta sain enemmän työtasoa sekä erillisen ruokasalin.

Pohjakuva.

Keittiöstä tein bistrotyylisen: yläkaappien tilalla on paljon avohyllyjä, materiaalit ovat luonnollisia ja aitoja, kaapistot tummia ja puu antaa lämpöä tunnelmaan. Otin suunnitelmassa huomioon ergonomian ja toiminnot mm. uunin, mikron ja astianpesukoneiden korkeuksilla ja sijainneilla sekä lieden ja vesipisteen paikoilla. Jäte- ja kierrätyskaappeihin satsasin myös, mutta niitä ei kuvista tunnista :)

Seinäprojektiot valmiina.

  

Perspektiivikuva. Tussatut ääriviivat.

Väritetty pastellikynillä- ja liiduilla sekä hieman inkeillä.
Skissi ei siedä vettä, joten värejä käytetty vain kuivana.

Seinäprojektio ennen värejä.

Ja sama värien jälkeen. Mustan kanssa tulee suttua helposti.

  

Ja suttua osaan tehdä muutenkin.

Ihan valmiiksi en keittiön esitystä saanut ennen lomaa, vaikka yritin, eli lisään vielä materiaalinäytteet sekä tekstit työhön.

Nyt yritän kuitenkin saada ajatukset pois koulusta hetkeksi ja rentoutua muutaman päivän.

Tähän loppuun on tosin vielä näytettävä pari kuvaa: 

saimme valokuvauskurssilla pimeäkuvaustehtäviä ja tässä minun onnistuneimmat otokseni:

Mitäs tuumaatte? 

Lisää kuvia ja menoa instagramissa @miacarolina84

Kuvausta ja juhlia

Viime viikon kohokohta koulussa oli valokuvauskurssi, minkä tosiaan valinnaisena otin. Vaikka olen jonkin verran kuvaillut viimeisten vuosien aikana, niin pari vuotta sitten tein sen, että skippasin perusteet ja menin suoraan kansanopiston kursseille, missä muut olivat kuvanneet jopa kymmeniä vuosia. Noh, voitte arvata, että olin ryhmän huonoin, mutta toisaalta opin varmaan eniten :)

Sen jälkeen olen kuvaillut pääasiassa muotokuvia ja välillä ihmetellyt kamerani tekniikkaa. Olen hirvittävän huono opiskelemaan asioita itse netistä, vaikka se on pullollaan jos jonkinlaista blogia ja videota valokuvauksesta. (Opin siis vain tekemällä ja rautalangasta vääntämällä.)

Joten vaikka valokuvauskurssilla käytävät perusteet ovat sinäänsä tuttuja, niin on ollut mahtavaa saada aivan rauhassa kokeilla manuaalisäätöjä ja katsoa mitä tapahtuu. Olen aina säätänyt kamerasta osan manuaalisesti ja osan olen antanut toimia automatiikalla, koska varsinkin lapsia kuvatessa ei yksinkertaisesti ehdi kaikkia asetuksia vaihtamaan kuvaustilanteessa. Sitä vain lähinnä on toivonut, että edes joku kuva, jossa on hyvä fiilis ja hyvät ilmeet onnistuisi myös teknisesti.

Mutta mikä siis olisikaan parempi paikka opetella kuvaamaan manuaalisäädöillä kuin kukkakauppa! Kukat eivät juosseet karkuun kesken kuvauksen, kukaan ei kiusannut toisia, kukaan ei alkanut itkemään kesken kuvauksen, niitä ei tarvinnut lahjoa jäätelöllä ja karkeilla ja uusilla leluilla, jotta ne jaksaisivat. Edes tuuli ei häirinnyt niitä. Autuasta suorastaan.

 

Aukko ammollaan ja suljinaika nopealla vs. aukko pienellään ja suljinaika hitaalla.

Valokuvausta jatkoin myös viikonloppuna kun menin kansanopiston kurssille, mikä käsitteli valotusta ja ulkoisen salaman käyttöä. Valitettavasti mummolassa hoidossa ollut lapseni sairastui ja jouduin hakemaan lapset kotiin, enkä päässyt kurssille enää sunnuntaina. Lauantaina opin kuitenkin muun muassa sen, mitä tarkoittaa salamasynkronisaatio ja mikä se minun kamerassani on ja miten se täytyy ottaa huomioon kuvatessa: tykkään kuvata isolla aukolla ja salaman kanssa kuvat ylivalottuvat liikaa kun suljinaikaa ei saa muutettua niin nopeaksi mitä haluaisi.

Tässä vaiheessa joku valokuvauksen ammattilainen luultavasti pyörittelee silmiään tai yskii iltateet väärässä kurkussa, mutta oppia ikä kaikki ;)

Nämä kuvasin minun "paparazzi"-objektiivilla. 

Ja on sitä tehty muutakin kuin kuvattu ja ihmetelty kameroita: koulumme sisustussuunnittelulinjalla on ollut tapana järjestää juhlat koululla ja tänä syksynä saamme suunnitella koulumme rehtorin syntymäpäiväjuhlat. Tai tarkemmin sanottuna: suunnittelemme koristelut ja kattaukset. Niin ja tietysti myös toteutamme kaikki!

Äidilläni on ollut juhla- ja pitopalvelu yli 12 vuotta ja olen ollut hänen apunaan säännöllisen epäsäännöllisesti.  Rakastan juhlien järjestelyä muille ja hyvin luontevasti otin tässä asiassa sitten päävastuun toisen juhlafriikin kanssa. Tällä viikolla olisi jo oltava alustavat suunnitelmat ja ensi viikon jälkeen työn toteutus. Ensi viikolla meillä on vielä valinnaisaineviikko ja se menee itselläni piirtäessä. Kiire taitaa tulla.

Niin ja tietysti lupauduin myös valokuvaamaan juhlat :)


Juhlien suunnittelua ja muuta vähän hömppääkin voit seurata Instagramissa @miacarolina84

Valokuvia ja messuilua

Tällä viikolla koulussa keskityttiin teoriaan, mikä tuntuikin ihan hyvältä luovan ahertamisen jälkeen. Lisäksi valinnaiset kurssit alkoivat ja valitsin - yllätysyllätys - valokuvauksen.
Ensi viikonloppuna menen vielä kansalaisopiston valokuvauskurssillekin, joten tulee taas oppia sillä puolella kerrakseen. Vähän on meinannutkin kuvaustaidot ruostua, kun ei ole ehtinyt kuvailemaan. Valokuvaus on vähän sellainen laji, että jos sen haluaa oppia, niin täytyy vain kuvata ja paljon. Itse olen sellainen tuurikuvaaja, että välillä kamera lojuu viikkotolkulla kaapissa ja sitten on taas käytössä harvase päivä.

Mutta eipä minun kuvaamisesta pitänyt kirjoittaa nyt, vaan The Sisustusmessuista eli Habitaresta! Sitä reissua olen odottanut koko alkusyksyn ja vihdoin torstaina luokkamme reissasi pikkubussilla isolle kirkolle ihmettelemään mitä kaikkea Habitaresta löytyykään.

Ja sieltähän löytyi. Messut olivat laadukkaat ja visuaalisesti erittäin, erittäin miellyttävät. Messuilla kiertely oli kuitenkin aikamoista haahuilua kun eri tahojen osastot oli ripoteltu sinne tänne. Odotin myös kovasti, että olisin voinut tutustua valaistukseen, mutta valaistusoppia ei saanutkaan mistään. Tai siis olisi kuulemma saanut Showroomista, mutta sinne kun pyrimme, niin ovimies torppasi meidät, koska olimme opiskelijoita. Showroom, jossa valaistus- ja tilasuunnittelu olivat, oli kuulemma auki vain ammattilaisille ja jälleenmyyjille. Todella harmi, että me alan opiskelijat ei päästy sinne, koska siitähän olisimme eniten hyötyneet!

Saimme kuitenkin paljon irti tämän hetken trendeistä sisustuksessa. Aivan ihania materiaaleja, värejä, muotoja, ideoita...

Esitteitä kertyi mukaan painava kassillinen, ja osa niistäkin oli niin upeita, että taidan pistää talteen.

Yksi kauneimmista osastoista oli mielestäni tämä helsinkiläisen My O My:n teollistyylinen rakennelma, mikä oli täynnä ihan valtavan ihania yksityiskohtia. Ihanan rouheaa ja rentoa, olisin voinut ottaa kotiin kaikki!

My O My

Vähän etnisempää vivahdetta tarjoili Sisustusliike Day:n osasto. Mahtavia värejä!

Wau.

 

Muotoilu oli selkeälinjaista, paljon vaaleaa puuta ja mustaa; aina kivempi kuin pelkkä musta-valkoinen.

Nahkatyynyt tulevat! Omaa täydellistä etsiskelen vielä....

Kotimainen 1kertaa2 oli uusi tuttavuus ja voi miten linjakkaita, mutta jotenkin rennon kodikkaita tuotteita nämäkin.

Ihanaa kun lähivuosina on alettu panostamaan kodin pesuaineiden ekologisuuteen sekä tarvikkeiden tyyliin! Ennen sai tiskirätit leikata rullasta ja miettiä mikä olisi vähiten rumimman värinen ja nyt voi valita sisustukseen sopivat rätit, tiskiaineet ym. 

Tuossa siis muutama kuva satojen ottamieni kuvien joukosta. Oli vaikea valita mitä näyttäisi, mutta näissä kuvissa yhdistyy muuallakin jo näkyvä trendi rennosta, rouheasta, maanläheisestä ja luonnollisesta tyylistä. Toki taisin myös kiinnittää eniten huomiota tähän tyyliin, koska olen niin rakastunut siihen.

Messuista intoutuneena sain tietysti järjettömän siivousinnon ja koska lapsetkin olivat vielä hoidossa mummilassa, niin aloitin puunaamaan kotia messujen jälkeisenä aamuna jo ennen kahdeksaa. Ihan pelkällä siivouksella en saanut loihdittua loft-henkeä 80-luvun rivitaloasuntoon, mutta sainpahan siistin kodin - yhdeksi illaksi.


Kuvia omasta kodistani ja opiskelumeininkejäni voi seurata instagramissa melkeinpä päivittäin @miacarolina84


Ihanaa uutta viikkoa kaikille! :)

Viime viikolla kuvittelin jotenkin olevani aikataulussa ja olleeni reipas, mutta koska takerruin (taas) epäolennaisiin, niin kiirehän se iski lopulta. Ensimmäisen työmme deadline ja esitykset olivat perjantaina ja vastoin kaikkia omia odotuksiani jännitin lopulta asiaa ihan todella paljon!! Esittelin tekeleeni siis vain luokallemme ja opettajallemme, mutta jouduin esiintymään aivan viimeisenä ja juuri vähän ennen kuin tunnit päättyivät. Jos siis ensimmäinen esiintyjä sai melkein puoli tuntia aikaa niin minun työ käytiin läpi alle kymmenessä minuutissa. Se ei ollut ollenkaan mukavaa, mutta toisaalta en halunnut jättää esitystä maanantaillekaan. Tarkoitus oli tietysti, että kaikilla on aikaa esiintyä rauhassa, mutta aikataulussa tuli pieni virhe, joten loppupuolen esitykset piti tehdä nopeasti. 

No mutta, esitykseni tuli kuitenkin pidettyä, joten sitten itse työhön: kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, niin nyt ei keskitytty sisältöön ja itse sisustukseen vaan harjoiteltiin piirtämistä ja värittämistä. Piirrokset tehtiin mittasuhteisiin ja suhdeviivottimen käyttö onkin aivan lempipuuhaani.

Myös värittämiseen ihastuin ja innostuin siitä lisää: seuraavalla kerralla käytän värejä vielä rohkeammin. Nyt myös ohut skissipaperi rajoitti väritystäni hieman, koska siihen ei voi käyttää vettä, mitä moni väri kaipaisi. Skissillä sai kuitenkin helposti piirrettyä puhtaaksi (useammankin version) ja väritystä oli kiva tehdä myös nurjalle puolelle, mikä ei tavallisella paperilla onnistuisi.

Piirustukset, materiaalinäytteet ym kiinnitetään esityksissä kartongin aukkoihin. Aukkojen leikkaaminen oli melkoisen tarkkaa ja ähersin yhden kartongin kanssa melkein kaksi tuntia. Lopulta olin niin tohkeissani että vahingossa rullasin kaksipuolisen teippini pahvin etupuolelle! Aika ei kuitenkaan riittänyt uuden tekemiseen, joten luovin työt uuteen järjestykseen ja laitoin jonkin sortin vauhtiviivat kartonkien kulmiin :))) Sinänsä ei näytä pahalta, mutta fiilis modernista kivitalosta rapisi pois, mikä ei ollut tarkoitus. Sisustuksen idea kun oli olla modernin kivitalon maanläheinen olohuone. 

Materiaalinäytteet leikkasin pääasiassa luokkamme varaston kangaspaloista. Oikeastihan valitaan ensin materiaalit ja sen jälkeen piirretään suunnitelma. Silloin on varmasti helpompi piirtääkin kun voi ottaa materiaaleista ja huonekaluista mallia.

Väriksi tähän työhön muuten valikoitui hyvin maanläheiset sävyt, joista itsekin pidän varsinkin näin syksyisin. Näytteet sain mielestäni oikein hyvin työssä esille ja ne näyttävät melko aidoilta. 

Oli muuten hauska huomata, miten kaikilla meidän luokkalaisilla on aivan erilainen tyyli ja tällaisessa harjoituksessa, jossa saatiin tehdä omasta päästä sisustus, oli selkeästi havaittavissa, että töihin tuli sitä omaa tyyliä todella paljon. 

Meillä ei näytä tältä kotona, mutta tykkäisin kovasti nahkaisista raheista, mustasta sohvasta, oliivipuusta, isoista ikkunoista ja kivitalosta. Saapa muuten nähdä mitä tämä vuosi tuo tullessaan omaan tyyliin: muuttuuko se paljonkin vai hioutuuko vain tarkemmin.

   

Loppuun vielä iloisia uutisia: 

Sain uuden puhelimen ja nyt minulla on vihdoin Instagram-tili - wow!!! Eli tuleppas seuraamaan minua sielläkin @miacarolina84 

Ja toinen iloinen uutinen: ensi torstaina menemme luokan kanssa Habitareen, joten jos bongaat minut sieltä niin nykäise hihasta ja jos et satu sinne samaan aikaan, niin seuraa sitä Instaa :) 

Tällä viikolla keskityin toden teolla mittasuhteilla piirtämiseen ja tuli pohdittua aika tarkkaan kuinkas korkeita ne sohvien selkänojat ovatkaan, kuinka korkealla takan luukku yleensä on, mistä kohdalta ikkuna voi alkaa ja voiko se olla korkeampi kuin ovi jne jne. Ja nyt vasta tosiaan harjoiteltiin tekniikkaa ja mittauksia, mutta tarkkana sai olla: virheet huomasi kyllä kun ne oli piirtänyt!

Ihan en pysynyt tehtävänantojen perässä kun jäin viilaamaan ja keskittymään epäolennaisuuksiin.

Tässä kuitenkin kuvia hieman vielä keskeneräisistä töistäni. Ja nyt tosiaan sisustus on vedetty hatusta, ja värityksetkin tein vain sitä mukaa miten kokeilin eri värejä ja tekniikoita.

Niin ja olen siis viimeksi piirtänyt lukiossa melkein 15 vuotta sitten, huh.

Tuli vahingossa suunniteltua sohvakin vaikka olisi kannattanut ottaa valmis malli ja mitat. Ihan oikean näköinen siitä kyllä tuli lopulta :D

Yritin piirtää iltavalaistusta. Täytyy vissiin katsoa vähän vinkkiä jostain.

Väritystä odottelemassa.

Ensi viikolla jatkuu...

Toinen viikko opintoja on pyörähtänyt käyntiin. Olen aloittanut tekemään ensimmäistä piirustusta mittakaavaan uusien parhaiden ystävieni Suhdeviivaimen, Lankaviivaimen, Kolmioviivaimen ja Skiss-paperin kanssa.

Yllättävintä on se, että vaikka olen yleisesti ottaen aika pedantti ihminen, niin tarkkaan mittailut eivät ole lempipuuhaani. Kummasti kuitenkin helpottaa kun tekee mittaukset ja pohjatyöt kunnolla, koska puhtaaksi piirtäminen on mukavaa puuhaa!

Värittämään en ole vielä päässyt kunnolla, mutta kyniä luokassamme riittää: yhtä kun kastelee, niin väri tummuu, toisessa vaalenee, kolmas ei reagoi ollenkaan..... (Ja minä kun meinasin ottaa käyttöön 3-vuotiaani puuvärit - tosin hänkään ei niitä suostunut antamaan minulle!)

Kauppalistalleni kertynyttä tähän mennessä:

- värikyniä
- maalarinteippiä, jotta paperi pysyy paikallaan pöydällä
- pumpulipuikkoja ja vanulappuja, koska eihän valmiista väreistä kuitenkaan löydy sitä oikeaa sävyä
- Skiss-paperia, ennenkuin koulu on perikadossa luonnosteni takia
- mahdollisimman piiiiitkä rullamitta


Huomenna siis suuntaan toimistotukkuun!

Ensimmäinen viikko alkaa olemaan jo takanapäin ja voin kertoa, että en muista milloin olisin ollut yhtä innoissani mistään kuin nyt näistä opinnoista! 

Tiistaina tutustuimme ryhmän kanssa enemmän toisiimme ja esittelimme ennakkotehtävämme: kuvia/lehtileikkeitä/selostus sisustuksesta, jonka on tehnyt itse tai joka on tehnyt vaikutuksen. 

Itse esittelin sekä omia suunnitelmia että lehdestä bongattuja unelmia.

Oli mukava huomata, että kaikilla oli hyvin erilaiset tyylit. Samoin kuin se, että olemme kaikki erilaisista lähtökohdista aloittaneet opinnot ja jokaisella on eri tavoitteet mihin pyrkiä: osa aikoo jatkaa opintoja korkeakouluihin, osa haluaa tutustua alaan omaksi ilokseen ja osa aikoo hakea alalle suoraan töihin ja sitä kautta kartuttaa kokemusta lisää.

Itselläni on tavoitteena saada alan työ heti opintojen jälkeen, mutta eihän sitä koskaan tiedä vaikka jatkaisi opintojakin. Tämä vuosi näyttää mihin mennään ja mistä puusta olen veistetty ;)

  

Eilen päästiinkin ensimmäiseen omaan työhön ja tutustumaan erilaisiin viivaimiin sekä valopöytään. Itselläni tuotti vasenkätisenä päänvaivaa oikeakätisille suunnitellut viivottimet, mutta onneksi oikea käteni on myös sen verran vakaa, että päätin opettaa senkin piirtämään viivat. (Taidan olla muutenkin enemmän molempikätinen, koska esimerkiksi meikkaan vasemman puolen kasvoista vasemmalla kädellä ja oikean oikealla ja ihan yhtä siistiä jälkeä tulee ;))

Tänä aamuna tätä naista jännitti. Unohdin puhelimeni ja avaimeni lapsen tarhareppuun päiväkotiin. Unohdin, että viimeksi kun luomivärisivellintä on käytetty, käyttäjä oli 3-vuotias plinsessa joka ei tiedä, että valkoisen luomivärin siveltimellä EI laiteta mustaa luomiväriä. Unohdin myös sammuttaa tietokoneen, koska unohdin, että olin sen laittanut päälle.

Syy jännitykseen oli se, että aloitin sisustussuunnittelun opintoni tänään ja minusta tuli opiskelija kymmenen vuoden tauon jälkeen. Jännitin paikkaa, muita ihmisiä ja sitä, miten osaan itse ylipäätään olla muiden aikuisten seurassa melkein neljän vuoden kotiäitinä olon jälkeen: enää ei puhuta uhmaiästä ja pottailusta (eikä edes tarvitse, jes!).

Kun saavuin opinahjooni, jännitys hälveni melko pian. Paikka on rento ja kotoisa opisto kauniissa ympäristössä, koulun henkilökunta on avuliasta ja iloista, tilat ja puitteet ovat kohdillaan ja ennen kaikkea muut ryhmäläiset vaikuttivat mukavilta ja just sellaisilta, että vuodesta tulee varmasti ihan huippukiva!

Nyt ei enää jännitä yhtään. Mutta luultavasti unohdan taas aamulla jotain.