Kuvausta ja juhlia

Viime viikon kohokohta koulussa oli valokuvauskurssi, minkä tosiaan valinnaisena otin. Vaikka olen jonkin verran kuvaillut viimeisten vuosien aikana, niin pari vuotta sitten tein sen, että skippasin perusteet ja menin suoraan kansanopiston kursseille, missä muut olivat kuvanneet jopa kymmeniä vuosia. Noh, voitte arvata, että olin ryhmän huonoin, mutta toisaalta opin varmaan eniten :)

Sen jälkeen olen kuvaillut pääasiassa muotokuvia ja välillä ihmetellyt kamerani tekniikkaa. Olen hirvittävän huono opiskelemaan asioita itse netistä, vaikka se on pullollaan jos jonkinlaista blogia ja videota valokuvauksesta. (Opin siis vain tekemällä ja rautalangasta vääntämällä.)

Joten vaikka valokuvauskurssilla käytävät perusteet ovat sinäänsä tuttuja, niin on ollut mahtavaa saada aivan rauhassa kokeilla manuaalisäätöjä ja katsoa mitä tapahtuu. Olen aina säätänyt kamerasta osan manuaalisesti ja osan olen antanut toimia automatiikalla, koska varsinkin lapsia kuvatessa ei yksinkertaisesti ehdi kaikkia asetuksia vaihtamaan kuvaustilanteessa. Sitä vain lähinnä on toivonut, että edes joku kuva, jossa on hyvä fiilis ja hyvät ilmeet onnistuisi myös teknisesti.

Mutta mikä siis olisikaan parempi paikka opetella kuvaamaan manuaalisäädöillä kuin kukkakauppa! Kukat eivät juosseet karkuun kesken kuvauksen, kukaan ei kiusannut toisia, kukaan ei alkanut itkemään kesken kuvauksen, niitä ei tarvinnut lahjoa jäätelöllä ja karkeilla ja uusilla leluilla, jotta ne jaksaisivat. Edes tuuli ei häirinnyt niitä. Autuasta suorastaan.

 

Aukko ammollaan ja suljinaika nopealla vs. aukko pienellään ja suljinaika hitaalla.

Valokuvausta jatkoin myös viikonloppuna kun menin kansanopiston kurssille, mikä käsitteli valotusta ja ulkoisen salaman käyttöä. Valitettavasti mummolassa hoidossa ollut lapseni sairastui ja jouduin hakemaan lapset kotiin, enkä päässyt kurssille enää sunnuntaina. Lauantaina opin kuitenkin muun muassa sen, mitä tarkoittaa salamasynkronisaatio ja mikä se minun kamerassani on ja miten se täytyy ottaa huomioon kuvatessa: tykkään kuvata isolla aukolla ja salaman kanssa kuvat ylivalottuvat liikaa kun suljinaikaa ei saa muutettua niin nopeaksi mitä haluaisi.

Tässä vaiheessa joku valokuvauksen ammattilainen luultavasti pyörittelee silmiään tai yskii iltateet väärässä kurkussa, mutta oppia ikä kaikki ;)

Nämä kuvasin minun "paparazzi"-objektiivilla. 

Ja on sitä tehty muutakin kuin kuvattu ja ihmetelty kameroita: koulumme sisustussuunnittelulinjalla on ollut tapana järjestää juhlat koululla ja tänä syksynä saamme suunnitella koulumme rehtorin syntymäpäiväjuhlat. Tai tarkemmin sanottuna: suunnittelemme koristelut ja kattaukset. Niin ja tietysti myös toteutamme kaikki!

Äidilläni on ollut juhla- ja pitopalvelu yli 12 vuotta ja olen ollut hänen apunaan säännöllisen epäsäännöllisesti.  Rakastan juhlien järjestelyä muille ja hyvin luontevasti otin tässä asiassa sitten päävastuun toisen juhlafriikin kanssa. Tällä viikolla olisi jo oltava alustavat suunnitelmat ja ensi viikon jälkeen työn toteutus. Ensi viikolla meillä on vielä valinnaisaineviikko ja se menee itselläni piirtäessä. Kiire taitaa tulla.

Niin ja tietysti lupauduin myös valokuvaamaan juhlat :)


Juhlien suunnittelua ja muuta vähän hömppääkin voit seurata Instagramissa @miacarolina84

Valokuvia ja messuilua

Tällä viikolla koulussa keskityttiin teoriaan, mikä tuntuikin ihan hyvältä luovan ahertamisen jälkeen. Lisäksi valinnaiset kurssit alkoivat ja valitsin - yllätysyllätys - valokuvauksen.
Ensi viikonloppuna menen vielä kansalaisopiston valokuvauskurssillekin, joten tulee taas oppia sillä puolella kerrakseen. Vähän on meinannutkin kuvaustaidot ruostua, kun ei ole ehtinyt kuvailemaan. Valokuvaus on vähän sellainen laji, että jos sen haluaa oppia, niin täytyy vain kuvata ja paljon. Itse olen sellainen tuurikuvaaja, että välillä kamera lojuu viikkotolkulla kaapissa ja sitten on taas käytössä harvase päivä.

Mutta eipä minun kuvaamisesta pitänyt kirjoittaa nyt, vaan The Sisustusmessuista eli Habitaresta! Sitä reissua olen odottanut koko alkusyksyn ja vihdoin torstaina luokkamme reissasi pikkubussilla isolle kirkolle ihmettelemään mitä kaikkea Habitaresta löytyykään.

Ja sieltähän löytyi. Messut olivat laadukkaat ja visuaalisesti erittäin, erittäin miellyttävät. Messuilla kiertely oli kuitenkin aikamoista haahuilua kun eri tahojen osastot oli ripoteltu sinne tänne. Odotin myös kovasti, että olisin voinut tutustua valaistukseen, mutta valaistusoppia ei saanutkaan mistään. Tai siis olisi kuulemma saanut Showroomista, mutta sinne kun pyrimme, niin ovimies torppasi meidät, koska olimme opiskelijoita. Showroom, jossa valaistus- ja tilasuunnittelu olivat, oli kuulemma auki vain ammattilaisille ja jälleenmyyjille. Todella harmi, että me alan opiskelijat ei päästy sinne, koska siitähän olisimme eniten hyötyneet!

Saimme kuitenkin paljon irti tämän hetken trendeistä sisustuksessa. Aivan ihania materiaaleja, värejä, muotoja, ideoita...

Esitteitä kertyi mukaan painava kassillinen, ja osa niistäkin oli niin upeita, että taidan pistää talteen.

Yksi kauneimmista osastoista oli mielestäni tämä helsinkiläisen My O My:n teollistyylinen rakennelma, mikä oli täynnä ihan valtavan ihania yksityiskohtia. Ihanan rouheaa ja rentoa, olisin voinut ottaa kotiin kaikki!

My O My

Vähän etnisempää vivahdetta tarjoili Sisustusliike Day:n osasto. Mahtavia värejä!

Wau.

 

Muotoilu oli selkeälinjaista, paljon vaaleaa puuta ja mustaa; aina kivempi kuin pelkkä musta-valkoinen.

Nahkatyynyt tulevat! Omaa täydellistä etsiskelen vielä....

Kotimainen 1kertaa2 oli uusi tuttavuus ja voi miten linjakkaita, mutta jotenkin rennon kodikkaita tuotteita nämäkin.

Ihanaa kun lähivuosina on alettu panostamaan kodin pesuaineiden ekologisuuteen sekä tarvikkeiden tyyliin! Ennen sai tiskirätit leikata rullasta ja miettiä mikä olisi vähiten rumimman värinen ja nyt voi valita sisustukseen sopivat rätit, tiskiaineet ym. 

Tuossa siis muutama kuva satojen ottamieni kuvien joukosta. Oli vaikea valita mitä näyttäisi, mutta näissä kuvissa yhdistyy muuallakin jo näkyvä trendi rennosta, rouheasta, maanläheisestä ja luonnollisesta tyylistä. Toki taisin myös kiinnittää eniten huomiota tähän tyyliin, koska olen niin rakastunut siihen.

Messuista intoutuneena sain tietysti järjettömän siivousinnon ja koska lapsetkin olivat vielä hoidossa mummilassa, niin aloitin puunaamaan kotia messujen jälkeisenä aamuna jo ennen kahdeksaa. Ihan pelkällä siivouksella en saanut loihdittua loft-henkeä 80-luvun rivitaloasuntoon, mutta sainpahan siistin kodin - yhdeksi illaksi.


Kuvia omasta kodistani ja opiskelumeininkejäni voi seurata instagramissa melkeinpä päivittäin @miacarolina84


Ihanaa uutta viikkoa kaikille! :)

Viime viikolla kuvittelin jotenkin olevani aikataulussa ja olleeni reipas, mutta koska takerruin (taas) epäolennaisiin, niin kiirehän se iski lopulta. Ensimmäisen työmme deadline ja esitykset olivat perjantaina ja vastoin kaikkia omia odotuksiani jännitin lopulta asiaa ihan todella paljon!! Esittelin tekeleeni siis vain luokallemme ja opettajallemme, mutta jouduin esiintymään aivan viimeisenä ja juuri vähän ennen kuin tunnit päättyivät. Jos siis ensimmäinen esiintyjä sai melkein puoli tuntia aikaa niin minun työ käytiin läpi alle kymmenessä minuutissa. Se ei ollut ollenkaan mukavaa, mutta toisaalta en halunnut jättää esitystä maanantaillekaan. Tarkoitus oli tietysti, että kaikilla on aikaa esiintyä rauhassa, mutta aikataulussa tuli pieni virhe, joten loppupuolen esitykset piti tehdä nopeasti. 

No mutta, esitykseni tuli kuitenkin pidettyä, joten sitten itse työhön: kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, niin nyt ei keskitytty sisältöön ja itse sisustukseen vaan harjoiteltiin piirtämistä ja värittämistä. Piirrokset tehtiin mittasuhteisiin ja suhdeviivottimen käyttö onkin aivan lempipuuhaani.

Myös värittämiseen ihastuin ja innostuin siitä lisää: seuraavalla kerralla käytän värejä vielä rohkeammin. Nyt myös ohut skissipaperi rajoitti väritystäni hieman, koska siihen ei voi käyttää vettä, mitä moni väri kaipaisi. Skissillä sai kuitenkin helposti piirrettyä puhtaaksi (useammankin version) ja väritystä oli kiva tehdä myös nurjalle puolelle, mikä ei tavallisella paperilla onnistuisi.

Piirustukset, materiaalinäytteet ym kiinnitetään esityksissä kartongin aukkoihin. Aukkojen leikkaaminen oli melkoisen tarkkaa ja ähersin yhden kartongin kanssa melkein kaksi tuntia. Lopulta olin niin tohkeissani että vahingossa rullasin kaksipuolisen teippini pahvin etupuolelle! Aika ei kuitenkaan riittänyt uuden tekemiseen, joten luovin työt uuteen järjestykseen ja laitoin jonkin sortin vauhtiviivat kartonkien kulmiin :))) Sinänsä ei näytä pahalta, mutta fiilis modernista kivitalosta rapisi pois, mikä ei ollut tarkoitus. Sisustuksen idea kun oli olla modernin kivitalon maanläheinen olohuone. 

Materiaalinäytteet leikkasin pääasiassa luokkamme varaston kangaspaloista. Oikeastihan valitaan ensin materiaalit ja sen jälkeen piirretään suunnitelma. Silloin on varmasti helpompi piirtääkin kun voi ottaa materiaaleista ja huonekaluista mallia.

Väriksi tähän työhön muuten valikoitui hyvin maanläheiset sävyt, joista itsekin pidän varsinkin näin syksyisin. Näytteet sain mielestäni oikein hyvin työssä esille ja ne näyttävät melko aidoilta. 

Oli muuten hauska huomata, miten kaikilla meidän luokkalaisilla on aivan erilainen tyyli ja tällaisessa harjoituksessa, jossa saatiin tehdä omasta päästä sisustus, oli selkeästi havaittavissa, että töihin tuli sitä omaa tyyliä todella paljon. 

Meillä ei näytä tältä kotona, mutta tykkäisin kovasti nahkaisista raheista, mustasta sohvasta, oliivipuusta, isoista ikkunoista ja kivitalosta. Saapa muuten nähdä mitä tämä vuosi tuo tullessaan omaan tyyliin: muuttuuko se paljonkin vai hioutuuko vain tarkemmin.

   

Loppuun vielä iloisia uutisia: 

Sain uuden puhelimen ja nyt minulla on vihdoin Instagram-tili - wow!!! Eli tuleppas seuraamaan minua sielläkin @miacarolina84 

Ja toinen iloinen uutinen: ensi torstaina menemme luokan kanssa Habitareen, joten jos bongaat minut sieltä niin nykäise hihasta ja jos et satu sinne samaan aikaan, niin seuraa sitä Instaa :)