Opiskelun viimeiset viikot

Näinhän siinä on käynyt, että keväällä tuli opiskelutehtävien kanssa niin kiire, että blogia ei ole ehtinyt pitämään. Pienemmän lapseni jatkuva sairastelu on vienyt myös voimia ja vaikka puolisoni on ollut päivisin lasten kanssa kotona, jos ei päiväkotiin ole voinut viedä, on hän joutunut menemään illaksi töihin heti kun minä olen päässyt koulusta kotiin. Kotona ei siis ole ollut minkäänlaista aikaa tehdä tehtäviä - suunnittelua pään sisällä tosin harrastan 24/7 :))))

Kevätlukukausi on nyt lopuillaan ja edessä on enää kaksi viikkoa työharjoittelua ja sitten pari päivää koulua ennen valmistumisjuhlia - jiihaa!

Kevätlukukausi oli monin tavoin erilainen kuin syksy: meillä oli monia toisten opettajien pitämiä kursseja mm. AutoCad ja arkkitehtuuri sekä arvostettu Josef Albersin teoriaan pohjautuva kurssi.
Valmiita isompia töitä ei tullut niin paljon kuin syksyllä, koska oli enemmän teoriaa ja harjoituksia.

Tällä viikolla olen tehnyt portfoliota, johon olen kasannut koko vuoden aikana tekemiäni töitä. Portfoliossa tyyli on vapaa ja itse päädyin teettämään sen kuvakirjaksi Gigantin Cewe-palvelussa, josta tilaan aina valokuvanikin. Siellä ainakin kuvien jälki on ollut laadukasta ja ohjelmaa on helppo käyttää. Portfoliostani tuli aika laaja, koska laitoin siihen lähes kaiken mitä olen tehnyt ja myös luonnoksia töistä.
Tärkein asia minkä voin neuvoa on se, että ottaa hyvät valokuvat töistä ja luonnoksista ym. jo heti tehdessä ja työn valmistuessa. Säilytyksessä ne rypistyy, värit hieman haalistuu ja sotkeentuu ja kiireessä kuvatessa jälki kärsii. Itse otin valmiista töistä kuvia järkkärillä, mutta monet kuvista oli puhelimella otettuja ja nykyään niidenkin kuvanlaatu on niin hyvää, ettei eroa kunnolla edes huomaa. Piirustuksia kannattaa myös skannata, silloin näkyy väritysjälkikin tarkemmin ja aidommin.

Tässä muutamia kuvia kevään varrelta:

AutoCad perusteita Ark-sovelluksella

Rendausta

Arkkitehtuurin kurssilla sunnittelimme vierasmajan Alvan Aallon Koetalolle.

Vierasmaja metsänrinteessä.

Josef Albersin värihavaintokurssilla teimme kaikki itse väripapereista alkaen.

Väri-illuusio:
violetin päällä on viereistä oranssi ja oranssin päälle viereistä violettia -
mutta värit näyttävät pienissä ruuduissa kuitenkin samalta. 

Tässä yksi kuva isoimmasta projektista minkä tein tuttavien uuteen taloon.
Suunnittelin sinne valaistuksen, värit ja sommittelut.

Tein monta värisuunnitelmaa, joista tässä ote yhdestä.

Tämä jää viimeiseksi blogikirjoitukseksi tästä aiheesta. Instagramissa voit edelleen seurata minua ja tekemisiäni. Haen alan töitä ja jos en niitä löydä, niin perustan oman toiminimen. Tai voi olla että teen sekä että :) Palo suunnittelutehtäviin on kova ja pää pursuaa ideoita, joten olisihan se hukkaamista jos ei sitä hyödynnä jotenkin.

Kiitos lukijoille ja kysymyksien lähettäjille - jatkossa kysymykset kannattaa laittaa Instagramin inboxiin.

Mahtavaa kevättä ja kesää!

Toivottaa pian valmistuva Sisustussuunnittelija

Opiskelu ruuhkavuosina

Voi ei, nyt on kyllä niin noloa, kun en ole ehtinyt kirjoittaa blogia kolmeen kokonaiseen kuukauteen!

Aloitin kyllä kirjoittamaan tätä tekstiä jo tammikuun alussa, mutta se jäi kesken: toinen lapsi piti hakea kaverisynttäreiltä ja toinen herättää päiväunilta rattaista.

Eli tässä kirjoituksessa voisin kertoa aikuisille, jotka pohtivat opiskelujen aloittamista (varsinkin jos lapset ovat vielä pieniä), että mihin kannattaa varautua.

Itsehän olen valmistunut markkinointiviestinnän tradenomiksi 2006. Sen jälkeen olen käynyt joitakin kursseja, mutta päiväopiskeluihin en ole alkanut ennen viime elokuuta ja näitä sisustussuunnittelun opintoja.
Meillä on kaksi pientä lasta, joista toinen on vasta vuoden ja yhdeksän kuukautta vanha ja toinen täyttää keväällä neljä vuotta. Mieheni työskentelee vuorotöissä kaupassa, eli olemme ihan tavallinen keskiluokkainen perhe.

Sisustussuunnittelunkoulutus on (tietääkseni kaikkialla) maksullinen ja tässä opistossa, jossa opiskelen maksu on reilu 3300 euroa. Onneksi olin säästänyt "pahanpäivänvaralle" palkkatyössä ollessani ja säästin vielä lisää äitiysrahoista/työttömyysrahasta sen jälkeen kun päätin kouluun hakea. Olin ennen opintoja ollut työttömänä äitiyslomien välissä ja toisen äitiysloman jälkeen kerroin TE-keskukselle, että haluan opiskelemaan sisustustussuunnittelijaksi. Siellä innostuttiin asiasta, joten saan opintojeni ajalta samaa työttömyyskorvausta kuin muutenkin olisin saanut. Tulojen romahdusta ei siis tarvinnut stressata.
Opintomaksun lisäksi materiaaleihin menee pari-kolme sataa euroa vuoden aikana. Opintomaksuun kuuluu kunnollinen lounas ja päiväkahvi, joten eväisiin tai ravintolaan ei rahaa kulu.
Opinnoissa kannattaa varautua myös mahdollisiin opintomatkoihin ja -reissuihin (Habitare ym).
Lisäksi päiväkotimaksu vie todella paljon, vaikka meillä ei ole edes täydet tunnit. Sen vastapainoksi laitoimme asuntolainan takaisinmaksun tauolle vuodeksi (mikä ei näin alhaisilla koroilla ole muutenkaan hassumpi veto).
Eli summa summaarum: talousasioita kannattaa järjestellä jo etukäteen, selvitellä oljenkorsia ja varautua yllätyskuluihinkin.

Asia, mihin ei pystynyt varautumaan on sairastelut. Itse olen pysynyt terveenä, mutta lapsilla alkoi päiväkodin aloittamisen jälkeen paha flunssakierre. Olimme kyllä puhuneet mieheni kanssa, että jos lapset ovat kipeinä, hän jää hoitamaan heitä kotiin, koska minun olisi vaikea olla poissa koulusta: vuoden koulutuksessa on niin tiivis tahti eikä aikaa korvata tunteja ole.
Syksy menikin niin, että montaa kokonaista viikkoa lapset eivät päiväkodissa olleet vaan mieheni hoiti heitä kotona. Asiallehan ei voinut tehdä muuta kuin antaa lasten parantua rauhassa ja odottaa aina kuumeetonta päivää ennen hoitoon menemistä. Ongelma asiasta tuli vasta joulun alla kun mieheni työnantaja päätti, että jatkossa lasten sairastellessa mieheni voi olla pois ainoastaan ilman palkkaa. Ja näin tosiaan ainakin kaupan työehtosopimuksessa on: jos molemmat ovat töissä, voivat molemmat olla maksimissaan kolme päivää palkallisena hoitamassa pieniä lapsia, mutta jos toinen opiskelee, ei palkkaa saa. Ikävä yllätys, mutta olisi pitänyt selvittää sekin asia etukäteen.
Noh, kevät alkoi vähän paremmin ja terveemmin, mutta nytkin mietitään kumpi jää huomenna kotiin kun toinen lapsi on kuumeessa.

Opistotasolla opintoihin saa jokainen panostaa niin paljon kuin haluaa. Itse olen päättänyt tehdä niin paljon kuin pystyn ja ehdin, mutta kotona en tee kouluhommia lainkaan (tai korkeintaan selaan joskus ideoita lehdistä ja netistä). Opetusta meillä on yleensä klo 10-14.45, mutta menen usein kouluun jo 8 jälkeen kun olen vienyt lapset hoitoon ja lähden ennen 16 ruuhkaa. Olen saanut tehtyä kaikki mitä on pitänyt ja sen päälle muutamia ylimääräisiä omia projekteja. Tekisi mieli tehdä enemmänkin ylimääräistä, mutta kuten blogin kirjoittamisesta voi jotain päätellä, ei aikaa iltaisin riitä.

Instagramissa minua seuraavat ovat nähneet mitä on tullut touhuttua opintojen parissa ne viimeiset kolme kuukautta, mutta tässä oleellisemmat (ei aikajärjestyksessä tosin):

AutoCadista opettelimme kaiken oleellisen reilussa kahdessa viikossa. Tässä kuvassa työ on vielä keskeneräinen. Mahtava opettaja ja opetustyyli. Ei voi kuin oppia!

Välillä päästettiin sisäinen taiteilija heräämään henkiin. Tässä minun taideteos, 

jossa on aika hervoton meininki.

 Taidehistorian kurssi oli todella mielenkiintoinen. Vähän lyijykynäkin sauhusi tunnilla.

Projektityönä suunnittelin pienen vessan pintaremontin. Piirustusjäljestä saattaa paistaa läpi, että kokeilin kaikkia mahdollisia kyniä, mitä on opeteltu. Ihan en ole varma vieläkään mitkä kynät on se minun juttu...

Värioppi on tuttu monissa muissakin ammateissa. Olipa ihanaa oivaltamista!

Uskallankohan luvata, että kirjoitan keväällä useammin. Kolmen kuukauden päästä kouluni loppuu jo, joten olisihan se mukava ennen sitä päivittää tekemisiä. Ihanasti olen kuitenkin saanut viestejä asiasta kiinnostuneilta ja vastaan mielelläni kyselyihin! Ja tule ihmeessä seuraamaan Instagramiinkin minua: @miacarolina84

Ja koska haku tähän opistoon missä minä sisustussuunnittelijaksi opiskelen on alkanut, niin käyppä kurkkaamassa tämä linkki ja laita hakemusta ihmeessä tulemaan jos aihe kiinnostaa ja mahdollisuus opiskeluun on: http://www.jko.fi/koulutukset/sisustussuunnittelun_koulutus

Opistosta voin lyhyesti sanoa, että ihan todella viihtyisä ja ihana paikka. Opetus on huippuluokkaa eikä todellakaan mitä "tyynyjenpöyhimistä ja tapettien ihailua" ;)


Aurinkoista kevättä kaikille! Itse toivon kevään etenevän hitaasti, koska en halua että opintoni loppuvat, on niin mukavaa :)

Teoriaa ja piirustusta

Ihan uskomatonta miten paljon voi oppia muutamassa viikossa!

Meillä on takana ihan supermielenkiintoinen - vaikka vähän myös puuduttava - teoriakurssi, jonka aikana opeteltiin tunnistamaan materiaaleja ja niiden ominaisuuksia. Opeteltiin myös pintaraapaisuna mistä talot on tehty ja milloin on suosittu mitäkin käytäntöä rakennusalalla. 

Ja tunnetusti tieto lisää myös tuskaa: uskaltaakohan sitä ikinä ostaa vanhaa taloa kun ei voi varmaksi tietää miten se on rakennettu ja minkälaiselle pohjalle!?!

No onneksi se tuska vaihtui tällä viikolla luovuuteen kun meillä oli koko viikon kestävä Piirustuskurssi. Tavoitteena oli opetella piirtämään materiaaleja niin, että ne näyttävät aidoilta helposti. Ja miksi helposti: siksi, että asiakkaille suunnitelmia piirtäessä ei voi alkaa nysväämään parketinkuvioita koko päivää, vaan materiaali pitää pystyä esittämään viitteellisesti niin että siitä ymmärtää värin ja pinnan.  

Ja ai että! Ihan uskomatonta, miten oikein valituilla kynillä (tällä kurssilla erityisesti tusseilla) ja hyvillä nikseillä saa aikaan jotain niin hienoa, että itsekin yllättyy :D Meidän luokalla kaikilla tuli upeita suorituksia ja kurssin opettajakin oli aidosti haltioissaan meidän töistä. Kokosimme jatkoa ajatellen materiaalikansion itsellemme sekä teimme yhdestä tai useammasta huonekalusta julisteen. Huonekalut piirrettiin kolmen pakopisteen perspektiiviin ja tusseilla, inkeillä sekä pastelliliiduilla väritettiin valot ja varjot.  

Tässä muutama kuva minkä puhelimella otin viikon aikana:

Ensimmäisenä päivänä ensimmäiset materiaalituotokset

Nämä vielä nippuun ja vihkoksi vastaisuuden varalle.

Luonnoksia, joita korjailin vielä ja paljon.

Alvar Aallon vuonna 1936 suunnittelema Tuoli 400 eli Tankki.

 

Ja plaanssi, posteri, juliste....mikä se nyt on.

Koko poppoon työt. Hyvä me!

Seuraavat viikot pääsemme sitten soveltamaan näitä piirustusoppeja kun suunnittelemme märkätiloja. Itse suunnittelen kaverilleni uuden vessan ja erääseen ensi vuonna rakennettavaan taloon kylpyhuoneen (tai siis yhden vaihtoehdon!). Samalla suunnitellaan myös säilytyshommia, mutta sen työn palautus on vasta joulukuun puolella. Löysäilemään ei pääse, huh!

Valokuvauskurssimme viimeinen kerta vietettiin muotokuvia ottaen. Se on tosin niin vaikea "laji", ettei oikein tuottanut tulosta. Itse olen juuri muotokuvausta tehnyt eniten ja se vaatii paljon aikaa ja valmisteluja että onnistuu. Mutta löysin kuvien seasta itselleni profiilikuvan kun se on jäänyt puuttumaan! Kiitos siitä koulukaverilleni Tiinalle :)

Vauhdikkaampia kuvia kävin vapaaehtoisesti napsimassa pari viikkoa sitten koulumme musiikkilinjalaisten keikalla. Tässä muutama näyte: 

Jos joku ihmettelee miksi kuvauksesta näin paljon kirjoitan, niin kyllähän se ruokkii kaikkea luovuutta kun tekee välillä jotain muuta kuin "vain sisustaa" tai "vain valokuvaa" tai "vain tekee musiikkia". Ajatukset kun saa muualle ja muistaa levätä niin johan taas lähtee se oikea työ käyntiin seuraavana päivänä. Alitajunta hoitaa homman ;)

Mukavaa marraskuuta!

Instagram @miacarolina84

Juhlaa, keittiötä ja pimeää

Viime kirjoituksesta on vierähtänyt jo kuukausi. Aika hurahtaa todella nopeasti.
Nyt meillä onkin syysloma, joka tuntui tulevan todella hyvää aikaan: univelkaa on kertynyt syksyn mittaan ja perhettämme kohdannut suru on vienyt voimia. Tässä vaiheessa täytyykin todeta kuinka valtavan iso asia on se, että koululta saa opettajilta ja kavereilta ymmärrystä ja tukea surun keskellä. Kiitos ja pus!!

Mukavia asioita tekemällä saa kuitenkin pidettyä itsensä koossa ja keskityttyä...noh, niihin mukaviin asioihin.
Olimme luokkamme kanssa siis mukana järjestämässä koulullamme kutsuvierasjuhlaa rehtorimme syntymäpäivien kunniaksi. Jaoimme tehtäviä jokaisen kiinnostuksen, osaamisen ja innostuksen mukaan. Osa teki kukka-asetelmia, toiset kransseja, toisen hoitivat piha-aluetta kuntoon jne.
Itse olin eniten mukana järjestelemässä juhlasalissa ruokailupöytiä, kahvi- ja buffetpöytää, asetelmia ja siistimässä muita yleisiä tiloja. Lisäksi valokuvasin tilaisuutta, tosin keskittymiseni oli tipotiessään ja sen kuvista huomasikin: reippaasti suurin osa meni pilalle.

Projekti kuitenkin kokonaisuudessaan oli onnistunut ja saimme valtavasti kehuja siitä, miten olimme osanneet toteuttaa teeman - luonto, erä ja kestävä kehitys - tyylillä.

Itse en oppinut hirveästi mitään uutta, koska olen tosiaan ollut äitini omistamassa juhlapalvelussa mukana useita vuosia ja järjestänyt isojakin juhlia. Mutta hyviä vinkkejä asetelmien teoista jäi mieleen sekä oli hauska huomata miten isolla porukalla voi asiat sujua parhaimmillaan hienosti ja pahimmillaan huonosti.

Tässä muutama kuva aikaansaannoksistamme:

Juhlasalin pöydät olivat haasteellisia koristella, sillä ne olivat vain 60cm syviä.

Menukyltti ja asetelma buffetpöydässä.

Asetelma sisääntuloaulassa.

Olisi pitänyt itsekin opetella näiden tekeminen, niin
hienoja niistä tuli!

Juhlien jälkeen pääsimme taas kokopäiväisesti keittiöiden kimppuun. Itse suunnittelin kuvitteelliselle kaupunkilaisperheelle keittiön, jossa on tilaa kokata ja leipoa. Pohjapiirros oli aito: Talo on hyvin tavallinen 1960-luvulla rakennettu, mutta valitsemani asunto on iso, koska siinä on yhdistetty kolmio ja kaksio.

Päätin purkaa vanhan keittiön ja makkarin välisen seinän, jotta sain enemmän työtasoa sekä erillisen ruokasalin.

Pohjakuva.

Keittiöstä tein bistrotyylisen: yläkaappien tilalla on paljon avohyllyjä, materiaalit ovat luonnollisia ja aitoja, kaapistot tummia ja puu antaa lämpöä tunnelmaan. Otin suunnitelmassa huomioon ergonomian ja toiminnot mm. uunin, mikron ja astianpesukoneiden korkeuksilla ja sijainneilla sekä lieden ja vesipisteen paikoilla. Jäte- ja kierrätyskaappeihin satsasin myös, mutta niitä ei kuvista tunnista :)

Seinäprojektiot valmiina.

  

Perspektiivikuva. Tussatut ääriviivat.

Väritetty pastellikynillä- ja liiduilla sekä hieman inkeillä.
Skissi ei siedä vettä, joten värejä käytetty vain kuivana.

Seinäprojektio ennen värejä.

Ja sama värien jälkeen. Mustan kanssa tulee suttua helposti.

  

Ja suttua osaan tehdä muutenkin.

Ihan valmiiksi en keittiön esitystä saanut ennen lomaa, vaikka yritin, eli lisään vielä materiaalinäytteet sekä tekstit työhön.

Nyt yritän kuitenkin saada ajatukset pois koulusta hetkeksi ja rentoutua muutaman päivän.

Tähän loppuun on tosin vielä näytettävä pari kuvaa: 

saimme valokuvauskurssilla pimeäkuvaustehtäviä ja tässä minun onnistuneimmat otokseni:

Mitäs tuumaatte? 

Lisää kuvia ja menoa instagramissa @miacarolina84

Kuvausta ja juhlia

Viime viikon kohokohta koulussa oli valokuvauskurssi, minkä tosiaan valinnaisena otin. Vaikka olen jonkin verran kuvaillut viimeisten vuosien aikana, niin pari vuotta sitten tein sen, että skippasin perusteet ja menin suoraan kansanopiston kursseille, missä muut olivat kuvanneet jopa kymmeniä vuosia. Noh, voitte arvata, että olin ryhmän huonoin, mutta toisaalta opin varmaan eniten :)

Sen jälkeen olen kuvaillut pääasiassa muotokuvia ja välillä ihmetellyt kamerani tekniikkaa. Olen hirvittävän huono opiskelemaan asioita itse netistä, vaikka se on pullollaan jos jonkinlaista blogia ja videota valokuvauksesta. (Opin siis vain tekemällä ja rautalangasta vääntämällä.)

Joten vaikka valokuvauskurssilla käytävät perusteet ovat sinäänsä tuttuja, niin on ollut mahtavaa saada aivan rauhassa kokeilla manuaalisäätöjä ja katsoa mitä tapahtuu. Olen aina säätänyt kamerasta osan manuaalisesti ja osan olen antanut toimia automatiikalla, koska varsinkin lapsia kuvatessa ei yksinkertaisesti ehdi kaikkia asetuksia vaihtamaan kuvaustilanteessa. Sitä vain lähinnä on toivonut, että edes joku kuva, jossa on hyvä fiilis ja hyvät ilmeet onnistuisi myös teknisesti.

Mutta mikä siis olisikaan parempi paikka opetella kuvaamaan manuaalisäädöillä kuin kukkakauppa! Kukat eivät juosseet karkuun kesken kuvauksen, kukaan ei kiusannut toisia, kukaan ei alkanut itkemään kesken kuvauksen, niitä ei tarvinnut lahjoa jäätelöllä ja karkeilla ja uusilla leluilla, jotta ne jaksaisivat. Edes tuuli ei häirinnyt niitä. Autuasta suorastaan.

 

Aukko ammollaan ja suljinaika nopealla vs. aukko pienellään ja suljinaika hitaalla.

Valokuvausta jatkoin myös viikonloppuna kun menin kansanopiston kurssille, mikä käsitteli valotusta ja ulkoisen salaman käyttöä. Valitettavasti mummolassa hoidossa ollut lapseni sairastui ja jouduin hakemaan lapset kotiin, enkä päässyt kurssille enää sunnuntaina. Lauantaina opin kuitenkin muun muassa sen, mitä tarkoittaa salamasynkronisaatio ja mikä se minun kamerassani on ja miten se täytyy ottaa huomioon kuvatessa: tykkään kuvata isolla aukolla ja salaman kanssa kuvat ylivalottuvat liikaa kun suljinaikaa ei saa muutettua niin nopeaksi mitä haluaisi.

Tässä vaiheessa joku valokuvauksen ammattilainen luultavasti pyörittelee silmiään tai yskii iltateet väärässä kurkussa, mutta oppia ikä kaikki ;)

Nämä kuvasin minun "paparazzi"-objektiivilla. 

Ja on sitä tehty muutakin kuin kuvattu ja ihmetelty kameroita: koulumme sisustussuunnittelulinjalla on ollut tapana järjestää juhlat koululla ja tänä syksynä saamme suunnitella koulumme rehtorin syntymäpäiväjuhlat. Tai tarkemmin sanottuna: suunnittelemme koristelut ja kattaukset. Niin ja tietysti myös toteutamme kaikki!

Äidilläni on ollut juhla- ja pitopalvelu yli 12 vuotta ja olen ollut hänen apunaan säännöllisen epäsäännöllisesti.  Rakastan juhlien järjestelyä muille ja hyvin luontevasti otin tässä asiassa sitten päävastuun toisen juhlafriikin kanssa. Tällä viikolla olisi jo oltava alustavat suunnitelmat ja ensi viikon jälkeen työn toteutus. Ensi viikolla meillä on vielä valinnaisaineviikko ja se menee itselläni piirtäessä. Kiire taitaa tulla.

Niin ja tietysti lupauduin myös valokuvaamaan juhlat :)


Juhlien suunnittelua ja muuta vähän hömppääkin voit seurata Instagramissa @miacarolina84

Valokuvia ja messuilua

Tällä viikolla koulussa keskityttiin teoriaan, mikä tuntuikin ihan hyvältä luovan ahertamisen jälkeen. Lisäksi valinnaiset kurssit alkoivat ja valitsin - yllätysyllätys - valokuvauksen.
Ensi viikonloppuna menen vielä kansalaisopiston valokuvauskurssillekin, joten tulee taas oppia sillä puolella kerrakseen. Vähän on meinannutkin kuvaustaidot ruostua, kun ei ole ehtinyt kuvailemaan. Valokuvaus on vähän sellainen laji, että jos sen haluaa oppia, niin täytyy vain kuvata ja paljon. Itse olen sellainen tuurikuvaaja, että välillä kamera lojuu viikkotolkulla kaapissa ja sitten on taas käytössä harvase päivä.

Mutta eipä minun kuvaamisesta pitänyt kirjoittaa nyt, vaan The Sisustusmessuista eli Habitaresta! Sitä reissua olen odottanut koko alkusyksyn ja vihdoin torstaina luokkamme reissasi pikkubussilla isolle kirkolle ihmettelemään mitä kaikkea Habitaresta löytyykään.

Ja sieltähän löytyi. Messut olivat laadukkaat ja visuaalisesti erittäin, erittäin miellyttävät. Messuilla kiertely oli kuitenkin aikamoista haahuilua kun eri tahojen osastot oli ripoteltu sinne tänne. Odotin myös kovasti, että olisin voinut tutustua valaistukseen, mutta valaistusoppia ei saanutkaan mistään. Tai siis olisi kuulemma saanut Showroomista, mutta sinne kun pyrimme, niin ovimies torppasi meidät, koska olimme opiskelijoita. Showroom, jossa valaistus- ja tilasuunnittelu olivat, oli kuulemma auki vain ammattilaisille ja jälleenmyyjille. Todella harmi, että me alan opiskelijat ei päästy sinne, koska siitähän olisimme eniten hyötyneet!

Saimme kuitenkin paljon irti tämän hetken trendeistä sisustuksessa. Aivan ihania materiaaleja, värejä, muotoja, ideoita...

Esitteitä kertyi mukaan painava kassillinen, ja osa niistäkin oli niin upeita, että taidan pistää talteen.

Yksi kauneimmista osastoista oli mielestäni tämä helsinkiläisen My O My:n teollistyylinen rakennelma, mikä oli täynnä ihan valtavan ihania yksityiskohtia. Ihanan rouheaa ja rentoa, olisin voinut ottaa kotiin kaikki!

My O My

Vähän etnisempää vivahdetta tarjoili Sisustusliike Day:n osasto. Mahtavia värejä!

Wau.

 

Muotoilu oli selkeälinjaista, paljon vaaleaa puuta ja mustaa; aina kivempi kuin pelkkä musta-valkoinen.

Nahkatyynyt tulevat! Omaa täydellistä etsiskelen vielä....

Kotimainen 1kertaa2 oli uusi tuttavuus ja voi miten linjakkaita, mutta jotenkin rennon kodikkaita tuotteita nämäkin.

Ihanaa kun lähivuosina on alettu panostamaan kodin pesuaineiden ekologisuuteen sekä tarvikkeiden tyyliin! Ennen sai tiskirätit leikata rullasta ja miettiä mikä olisi vähiten rumimman värinen ja nyt voi valita sisustukseen sopivat rätit, tiskiaineet ym. 

Tuossa siis muutama kuva satojen ottamieni kuvien joukosta. Oli vaikea valita mitä näyttäisi, mutta näissä kuvissa yhdistyy muuallakin jo näkyvä trendi rennosta, rouheasta, maanläheisestä ja luonnollisesta tyylistä. Toki taisin myös kiinnittää eniten huomiota tähän tyyliin, koska olen niin rakastunut siihen.

Messuista intoutuneena sain tietysti järjettömän siivousinnon ja koska lapsetkin olivat vielä hoidossa mummilassa, niin aloitin puunaamaan kotia messujen jälkeisenä aamuna jo ennen kahdeksaa. Ihan pelkällä siivouksella en saanut loihdittua loft-henkeä 80-luvun rivitaloasuntoon, mutta sainpahan siistin kodin - yhdeksi illaksi.


Kuvia omasta kodistani ja opiskelumeininkejäni voi seurata instagramissa melkeinpä päivittäin @miacarolina84


Ihanaa uutta viikkoa kaikille! :)